Kun Melviira tanssi hevosautosta ulos eräänä lumisena Vapunpäivänä, polkaisi fatsi kiukkuisesti jalkaansa, ja ärähti, että nyt saisi perkele riittää. Mitä fatsi tarkoitti, oli sitä, että meille ei tulisi enää yhtäkään ratsua. Melviira vilkaisi tuimasti fatsiin, eikä ole sen päivän jälkeen laskenut äijäparkaa karsinaansa. Musta tuli Melviiran ikioma ihminen niin paperilla kuin arjessa, eikä kukaan ole oikein sisupussin selässä sen jälkeen käynytkään. Mulla ja Melviiralla on ihan hyvä suhde, siis sellainen, ettei Melviira ota mitään henkilökohtaisesti. Kuten pidätteitä.