Monet hevosenomistajat, etenkin orinpitäjät, kuvailevat mielellään hevosiaan vaaleanpunaisten lasien läpi katsellen. Kahdet vaaleanpunaiset lasit, tahi aniliinit kolminkertaisilla vahvuuksilla, eivät tekisi Viidakkomiehestä edes siedettävää. Joskus haluan vain painaa pääni häpeästä, haudata sen hiekkaan ja sulkea silmäni totuudelta. Kyllä, tämä on Viidakkomies. Kyllä, sen on kasvattamani. Kyllä, myös ratsuttamani. Kun luottoratsuni Minkki oli näyttänyt kyntensä, ja kynsinyt ne tylsäksi, oli sen aika siirtyä siitostammaksi. Olimme jo käyttäneet pienen omaisuuden saksalaisorien pakaste- ja siirtomaksuihin, eläinlääkärin laskuihin ja tamma-asemien kuukausimaksuihin. Kuitenkin niin osaava ja herkkä kilparatsu ei ottanut tiinehtyäkseen. Minkin neuvokkaalla kasvattajalla oli kuitenkin ratkaisu tähänkin pulmaan. Hänellä oli nuori, komea ruunikko-ori. Kilpalukäytössä oleva ori tarvitsisi jälkeläisnäyttöjä, ja oli halpa valinta tammalle, joka ei ehkä tiinehtyisi. Kuudes kerta toden sanoo, ja niin Minkki tiinehtyi, pyöristyi ja varsoi kauniin orivarsan meiltä salaa.
Viidakkomies on tyypillinen, alkukantainen renttu johon on niin kovin helppo rakastua. Kuten jokainen alkukantainen renttu, ei Viidakkomieskään muutu paremmaksi, hyvätapaisemmaksi taikka komeammaksi vaikka sitä kuinka rakastettaisiinkaan. Viidakkomies ei vahingossakaan tee mitään sellaista, joka voisi miellyttää ketään missään mielessä. Viidakkomies ulvoo täysikuulle ja jättää kainalokarvansa ajamatta. Viidakkomies ei varmasti jätä paskomatta kuppiinsa. Vive la liberté! Kun on kerran kesyttänyt Viidakkomiehen, sitä ei kannata päästää irti - ainakaan riimutta. Älä uhkaile - sillä Viidakkomies ei pelkää mitään.
On ehkä vaikea kuvitella, mutta se on ihan miellyttävä ratsu. Viidakkomiehellä olisi kapasiteettia vaikka sirkustaiteiljaksi, parhaansa se tekee vain silloin kuin sitä itseään huvittaa. Rentussa kun sattuu olemaan sitä keikarin vikaa, milloin pitää vinkata silmää tammalle, milloin huudellaan vieraille ratsukoille. Siinä kun on sitä primitiivistä kiihkoa, eläimellistä eleganssia. Viidakkomies on samanlainen sika kilpailupaikalla kuten kotonakin, pääasia on se, että se näyttää parastaan aitojen sisällä. Se miten se käyttäytyy niiden ulkopuolella jääköön meidän salaisuudeksemme.
Päiväkirjamerkinnät
1. marraskuuta 2014: Miten Viidakkomies jätti tuomarit hurmaamatta
01.11.2014, Oritestit Granstadissa, III-palkinto (12,5 + 7,5 + 13 + 5,75 + 4 = 42,75p)
Tiedätte varmaankin orinpitäjän sosiaalisen stigman? Joko kiusaamme jalostusarvottomia hevosparkoja omaa tyhmyyttämme, pidämme oreja koska se hivelee egoamme tai olemme osaamattomia ratsutätejä (ja pidämme orin tuomasta erikoisasemasta kilpailupaikalla). Ja siksi me hevosurheilun häpeäpilkut kokoonnumme muiden samanmielisten kanssa esittämään jalostusarvottomia elikoitamme omien egojemme tähden. Näitä tapahtumia kutsutaan jalostuspäiviksi, kantakirjaustilaisuuksiksi tahi oritesteiksi.
Sitähän sanotaan että hevosten kanssa oppii päivittäin jotakin uutta. Ja niin kävi sinäkin päivänä, viikkoa ennen oritestejä, nimittäin kilpailukutsujen lukemisen kokonaan. Granstad oli Norjassa, ei suinkaan Kauniaisissa taikka läntisessä Suomessa. Ja vieläpä Pohjois-Norjassa. Opimme myös senkin, ettei Viidakkomies I) pidä pitkistä ajomatkoista, II) eikä varsinkaan emänisästään, Londonderrystä, joka myös esitettiin tilaisuudessa tai III) edes lumesta - jota Norjassa oli aivan helvetillinen määrä. Vastoin odotuksiamme Viidakkomiestä ei suinkaan palkittu luokkansa huonoimmilla luonnepisteillä, vaikka jäivätkin ne toki varsin ala-arvoisiksi. Tietääkseni ori oli rikkonut karsinastaan ruokakupin ja näykkäissyt erästä tuomaria reidestä..
13. kesäkuuta 2014: Viidakkomies valmentautuu, tai ainakin yrittää kovasti
Auton ovi kolahtaa. Tiedän, että Ronny on jossain kymmenen ja kolmenkymmenen askeleen päässä. Jos tuntisit Ronnyn kuten me tunnemme, tietäisit ettei Ronny koskaan kävele itselleen rasittavia matkoja. Miksi? Koska se ei ole hänen arvollensa sopivaa.
Maneesin ovi kolahtaa, ja sydämeni jättää yhden lyönnin väliin. Ehkä siksi, että Ronny Estenberg on niin jumalattoman komea, melkein täydellinen. Tiedän Ronny Estenbergin olevan jo nelissäkymmenissä, hän näyttää melkein kolmekymppiseltä ja myös tietää sen. Edustanut Ruotsia kansainvälisissä luokissa yhtä kauan kuin minä olen luonut lantaa. Ronny on oikeassa vaikka olisikin väärässä. Ajaa ajattomilla autoilla, ratsastaa eleganteilla hevosilla ja vilkuilee tallipoikien takapuolia.
Sydämeni jättää toisen lyönnin väliin kun ymmärrsin tilanteeni. Ori oli aloittanut tavallisen sirkusnumeronsa jo aamusta, tänään se olisi voinut tyytyä trapetsilla tanssimiseen - mutta ehei, Viidakkomies halusi kesyttää leijonan. Ja kuka olikaan ohjelmanumeron kissapeto? Minä. Herkän ja lempeän näykkimisen sijaan Viidakkomies oli osoittanut ikuista, kuolemattoman kiihkeää kiintymystään äkäisellä puraisulla. Ja nyt Ronny todisti ohjelmanumeron huipentumaa, ei suinkaan kissapedon pelotonta loikkaa palavan renkaan läpi, vaan sitä miten ori oli kaatanut minut maneesin hiekkaan. Ja miten tämäkään oli päässyt käymään? Viidakkomies oli perinyt äidiltään ainoan piirteen, ja se oli sen emän raivostuttavin luonnepiirre. Milloin mikäkin suoja taikka loimi ahdisti Viidakkomiestä - tänään suitset. Ahdistusta hoidetaan kyhnyttämällä päätä nousevaan ratsastajaan. Arvaattekin loput.
Ensimmäistä kertaa ikinä Ronny on sanaton. Hän tyytyy hymyilemään kun kipuan Viidakkomiehen selkään. Ori edustaa kaikkea mistä minun pitäisi olla ylpeä. Kasvatustyötäni, ratsutustaitojani. Kuitenkin ori liikuskelee rauhattomasti, pureskelee kuolainta - se olisi mieluiten jossain muualla. Luultavasti kuvitteellisen tammahaareminsa kanssa. " Herre gud ", Ronny huokaisee ja pudistelee päätään, hän kuitenkin hymyilee ja jatkaa " -- orit ovat kamalia". Minua naurattaa ja tyydyn vain nyökkäämään.
Ronnylla oli selvä suunnitelma valmennuksen kulkuun, hän haetuttaisi kupin espressoa tallityöntekijällämme - sillä välin minä lämmittelisin Viidakkomiehen, ja Ronny neuvotteli uuden saksalaisruunansa hintaa puhelimessa. Viidakkomies pureskelee kuolainta ja vastentahtoisesti suostuu yhteistyöhön (tai johonkin sellaiseen, jota voisi etäisesti kutsua yhteistyöksi). Kuuntelen hajamielisesti miten Ronny närkästyneenä rähjää ruotsiksi (" FEMTIOTUSEN?! Är du galen?! "). Orikin kuuntelee mielenkiinnolla valmentajasedän vieraskielistä juttelua. Viidakkomies voisi pikemminkin keskittyä minuun.
Maneesin ovi aukeaa toistamiseen, Ronny saa kahvinsa. Viidakkomiehen kaksi harmaata aivosolua törmäävät kun se ohittaa lyhyen sivun peilin. Ori jähmettyy tuijottaessaan omaa peilikuvaansa ja päästä kimakan hirnahduksen. Kuulen miten Ronny hekottaa maneesin toisessa päässä. Hetkeä myöhemmin hän hörppää kahvia ja polttaa kielensä. Instant Karma. Jos Viidakkomies olisi ihminen, se olisi nauranut katketakseen.
Viidakkomies oli ollut viime aikoina hieman laiska, se on suuriliikkeinen ja näyttävä hevonen - mutta laiskat, hitaat siirtymiset eivät ole sopivia suoritushevoselle. Ronnylla oli meille sopivat harjoitukset, sellainen joka olisi varmasti yhtä kivulias niin minun kuin Viidakkomiehen pakaroille. Viidakkomiehelle lisää tasapainoa, ja minulle lisää kordinaatiota.
Ronny pyysi meidät pääty-ympyrälle (Viidakkomies tervehti itseään peilistä kolmen ensimmäisen kierroksen ajan) jossa harjoittelisimme siirtymisiä piaffen ja passagen välillä. Ori oli toki osaava ratsu, mutta vanhemmiten oppinut laiskaksi.
Aloitamme siirtymisillä ravista käyntiin, ja käynnistä raviin. Viidakkomies liikkuu melko hyvin, muttei oikein eteenpäin. Ronny ei ole oriin tyytyväinen ennenkuin se on jo hieman hiessä kaulastaan, se kuitenkin liikkuu jo enemmän eteenpäin ja tuntuu jättäneen pilvilinnansa ja neitsythaareminsa. Viidakkomies saa vapaat ohjat ja pääsee vaeltamaan kaviouralle ennen siirtymistä valmennuksen seuraavaan harjoitukseen. Ronny hymyilee aurinkoisesti kertoessaan uudesta ratsustaan. Saksalaisruuna on nelivuotias rautias (yksi niistä monista asioista joista me pidämme, ellemme suinkaan rakasta, on rautiaat, suuri merkkiset ratsut), isälinjassa huippuoreja ja tammaperhe uskomaton. Mietin, että ottaisiko Ronny Viidakkomiehen mukaansa Ruotsiin. Tuskin, Ronny piti helpoista ja miellyttävistä hevosista. Eikä orini ollut kumpaakaan.
Jatkamme suoralla uralla kokoamisharjoituksia, Viidakkomies pitää ratsastaa pieneen, pieneen pakettiin. " Nämen, sen pitää osata liikkua piaffessa paikallaan - mutta myös eteenpäin -- " Ronny ohjaa "-- noin vanhan koiran pitäisi jo osata nämä temput ". En ole aivan varma viittaako hän minuun vai ratsuuni. Ruotsalaisvalmentajan tuntien hän tarkoittaa minua.
Tarinakilpailut
27.04.2014 KRJ / MARV6540 / VRL, Grand Prix › 02/04 !!
Tehtävä: Olet tallissa ja sinun täytyy taikoa paikalle pääsiäisjänis. Talliin on kätketty taikaobjekti jonka avulla tämä rituaali suoritetaan. Mikä oli taikaobjekti ja miten rituaali sujui? Oliko pääsiäisjänis sellainen kuin odotit sen olevan?
" Viidakkomiehen karsina oli kamalassa kunnossa, en sitten tiedä oliko asialla olleet lankalauantain pahansuovat trullit vaiko tammojen nousevat hormonitasot. Tai ehkä Viidakkomies oli todellisuudessa sika hevosen muodossa. Oli syy ja seuraus suhde mikä tahansa, väistämätön fakta oli se, että karsina olisi siivottava.
Niinpä niin, lisää ilkivaltaakin oli tiedossa – suosikkitalikkoni oli koristeltu kuin pajunvitsa konsanaan. Jostain kummasta syystä äkäinen lannan lapiointi ja turhautuneet murahteluni Viidakkomiehelle (joka hörisi lemmenlorujaan vastapäiselle ruunalle) oli osa muinaista pääsiäsrituaalia. Savua, kipinöitä, poks! Sähköpalo? Ehei. Se oli pääsiäispupu. Kyllä, Viidakkomiehen saastaisessa poikamiesboksissa. Toisaalta, en kuvitellut että tämä niin sanottu pääsiäispupu olisi nuori, yläosaton pupu.. mies. Pupun pinkaistessa tiehensä en ehtinyt huomioida muuta kuin höröttävät etuhampaat – en edes tiedä oliko Pupun pääsiäismunat olleet maalattuja vaiko ei. "
11.05.2014 KRJ / MARV6540 / VRL, Grand Prix › 01/08 !!
Tehtävä: Minulla on lyhyt tarina josta puuttuu sanoja, tehtävänäsi on antaa nuo puuttuvat sanat alla olevassa järjestyksessä ja minä sijoitan ne tarinaan. Hupaisin lopputulos voittaa. Substantiivi, adjektiivi, adjektiivi, adjektiivi, substantiivi, verbi, verbi, verbi, adjektiivi, substantiivi
" Sanoivat, että minun täytyy ratsastaa rata kumiankka kädessäni. Siitä minulle tulikin mieleen isoisäni erään sattumuksen vuoksi, hän oli irstas hevosmies. Hän sanoi minulle aina, että älä hanki ällöttävää hevosta, mutta kas kummaa allani oli juuri sellainen. Samassa miehekäs hevoseni päätti säikähtää kaljamahan sivussa vikittelevää sateenvarjoa. Tästähän en lannistuisi, vielä voin apinoida ratani. En tiedä miksi aina rataa laiskotellessani ajaudun pohtimaan kaikenlaista mahtavaa, mutta niin vain käy aina. Radan loputtua kumarsin ja ihmiset heittelivät banaaneja kentälle kunnianosoituksena. "
03.09.2014 KRJ / MARV6540 / VRL, Grand Prix › 01/02 !!
Tehtävä: Kuvittele, että olet elegantti sidesaddle ratsastaja, sinulla on päälläsi asiallinen mekko ja päässäsi tottakai hienoakin hienompi koristeltu hattu. Onko päässäsi swarovskin timanteilla viimeisen päälle koristeltu pinkki lätsä vai koreileeko lierisi lieppeillä kenties täytetty orava? Kerro tästä maagisesta voitonlätsästäsi vähintään neljällä virkkeellä.
" Mikä ei olisikaan henkeäsalpaavampi valinta päähineeksi, kuin edvardiaaninen 'Merry Widow'-hattu. Emme kuitenkaan voi tyytyä vain klassisiin kukkiin, nauhoihin tahi värittömiin sulkiin. Vaan kierrämme Tarzanin miehisen myskiltä tuoksuvan lannevaatteen (luomuleopardia, luonnollisesti) päähineen ympärille. Kukkien tilalle asettelemme muutaman kumipuun lehden. Hatun lierille kauniin keltaisia, jo hieman ruskean täplikkäitä, banaaneja. Puna-aran värikkäät sulat luovat mukavan kontrastin orgaaniselle lookille. Emme toki käytä harsoa, vaan banaanikärpästen parvi muodostaa kauniin loppusilauksen luomukselle - ja toki pitää kantajan ilmeikkäänä. "