Idänihmeeni Janda oli tehnyt hyvän, pitkän uran ja oli varsonut jo entuudestaan pienen täysiveriristeytyksen. Jandalle varattiin astutus kapasiteettikkaasta saksalaisorista, ja niin se kuukausia myöhemmin varsoi pienen ruunikon. Se oli emänsä toinen jälkeläinen, ja varmasti rumin varsa mikä meille oli tähän päivään mennessä syntynyt. Janda näytti varsoneen pienen hirvenvasan. Pelkäsimme oriaseman tehneen virheen, varsahan näytti pieneltä lämminveriseltä - eikä suinkaan kauniilta, siropäiseltä trakehnerilta. Jammin' on paljolti emänsä kaltainen, mutta niin paljon energisempi, että pelkäsimme vielä vuosien jälkeen oriaseman tehneen virheen. Sillä on emänsä hyvä asenne, rohkeus ja kapasiteetti, kuitenkin se sitä energisempi, itsenäisempi ja varovaisempi. Ja on edelleenkin hieman hirven näköinen.

Tunnette varmaankin valkoisen jäniksen Lewis Carrolin teoksesta Liisa Ihmemaassa? Kiire, kiire! Jamminilla on tämän jäniksen mentaliteetti, ainakin mitä tulee tallikäyttäytymiseen. Jouduimme siirtämään tamman karsinarivissä ensimmäiseksi, sen aiheuttama melu ja pauke kävi sietämättömämmäksi. Ei sinänsä, melu ja pauke on vieläkin aivan yhtä hermoja raastavaa, mutta ainakin loppuu ensimmäisen karsinan kohdalla. Ehdimme huolestua jo sen verran sen arvokkaista kintuista, että jouduimme kustantamaan erilliset muovimatot karsinan seiniinkin. Mutta ehei, Jammin’ käyttäytyy edelleenkin kuin olisi nälkäkuoleman partaalla. Tamman kiire ei hellitä vaikka se olisi menossa tarhaan, portista ulos taikka sisään, maneesiin tai vaikka kuljetusautoon. Se ei ole koskaan aristellut kuljetusautoa, mutta tulee sisään (ja ulos) sellaisella tyylillä, että sitä saa pelätä omankin turvallisuuden puolesta.

Kilpahevosena, etenkin esteratsuna, Jammin' on ehkä jopa hieman parempi kuin emänsä. Siltä puuttuu emälleen ominainen liioiteltu nöyryys ja varovaisuuss. Tamma on itsenäisempi ja energisempi, joka tekee siitä ehkä hieman vaativamman ratsastaa. Se on ennen kaikkea ketterä ja nopea, kuitenkin sen energisyys saattaa esiintyä varomattomuutena. Jammin' tietää tasan tarkkaan mitä se tekee, mutta sen mieli on kuutta laukka askelta edellä - ratsastajan rooli on pikemminkin hillitä ja kaitsea villiä lasta, kuin ohjeistaa ja kannustaa patalaiskaa lehmää. Kuitenkin tämä villi hirvenvasa ei ole aina aivan samaa mieltä ratsastajan kanssa, ja saattaa viskoa häntäänsä kiukkuisesti taikka nakella niskojaan. Ja kyllä, se on jo kaurattomalla rehulla!