Päiväkirja
01.02.2015 › Vanha koni ei opi uusia temppuja
Curiosoa ei ole koskaan näytetty missään, ei yhdessäkään näyttelyssä taikka kantakirjassa. Vuosia sitten kävimme Yleislaatuarvostelun tilaisuudessa, mutta ori vietti suurimman osan ajastaan takajaloillaan. Nyt ori oli ilmoitettu lajilaatuarvosteluun, ja sen pitäisi esittäytyä edes jotenkin siivosti. Ei sinänsä, Curioso oli lopettanut menestyksekkään kilpailu-uransa viime syksynä, nyt se oli päässyt pyöristymään ja takkuuntumaan. Pahimmassa tapauksessa tuomarit luulisivat minun esittävän huonotyyppistä ja lihavaa ravuria.
Curiosolle paikallaan pysyminen ei ollut sitä ominaista käyttäytymistä, se ei ollut seissyt palkintojen jaossa paikallaan. Miksi se seisoisi nytkään? Ori oli kaikkea muuta kuin yhteistyöhaluinen, se seisoi jalat väärinpäin, näykki ja kiljui peilikuvalleen minkä ehti. En tiedä kumman mielestä treeni oli kamalampaa. Mutta sen tiedän, että me tulemme improvisoimaan. Wish me luck.
25.01.2015 › Curioson lainaloimi
Joskus tunnen mitä syvintä, sentimentaalista ymmärrystä niitä suomalaisratsastajia kohtaan jotka ovat paenneet Saksaan, Iso-Britanniaan taikka vielä pidemmälle etelään. En siksi, että hevoskanta on siellä parempi. En siksi, että valmennusmahdollisuudet ovat niin paljon paremmat. Vaan siksi, että he ovat ymmärtäneet paeta tätä jäätävän kamalaa talvea. En ymmärrä miksi pitää olla näin helvetin kylmä.
Curiosoa ei kylmyys tuntunut haittaavaan, se oli aloittanut heti aamusta orirituaalinsa tarhassa. Se oli kukkoillut, ravannut ja kiljunut aidan vierellä, saanut tyypilliseen tapaansa muutaman tällin sähköaidasta. Aidan toisella puolella seissyt Cassini tuijotti typertyneenä ruunikko-oria. Mitä se taas tahtoi? Curioso ei luonnollisesti tiennyt kuinka naurettavalta se meistä ihmisistä näytti. Se oli rikkonut oman loimensa edeltävänä päivänä, ja nyt kukkoili suloisessa, hellyyttävän vaaleanpunaisessa, kaulakappaleellisessa lainaloimessaan. Vaikka orin temmellys oli varsin hellyttäväää seurattavaa, oli se varmaan järkevintä ottaa sisälle. Ori oli varmasti jo hiestä märkä, eikä näissä pakkasissa uskaltanut riskeerata. Etenkään, kun Curioso esitettäisiin vihdoin ja viimein laatuarvostelussa.
Kun saavuin portille, Curioso yritti vielä viimeisen kerran provosoida Cassini-parkaa, vierustarhan ori kuitenkin käänsi Kummisedälle selkänsä ja palasi päiväheiniensä pariin. Ruunikko-ori ravasi tarhan portille, sen turpakarvat olivat jäätyneet päivän mittaan tehden siitä entistäkin typerämmän näköisen. Kumarruin portin, noustessani tunsin Curioson huulien hamuilevan poninhäntääni. Hätistelin sen turpaa pois päin kädelläni, orin siitä paljoa välittämättä. Kuten olin arvannut, Curioso oli läpimärkä loimensa alta.
Pirun talvi.
03.12.2014 › Hammas(lääkäri)kammoinen omistaja
Curioso oli ollut hieman huono suustaan viime aikoina, jo nuorempana se oli oireillut vastaavanlaisesti juurikin sudenhampaiden takia. Onneksi saimme varattua ajan eläinlääkärille jo seuraavalle päivälle. Eläinlääkärimme Berit ei hoitanut hevostemme raspauksia, vaan hänen veljensä Anders. Ymmärtääkseni Anders oli erikoistunut jo opiskeluaikoinaan hevosten hampaisiin. Hän oli erikoislaatuinen, jo melkein viisissäkymmenissä oleva aikamies. Anders sattui tallille jo hieman aikaisessa, Curioso haettiin kengityspaikalle ja rauhoitettiin. Ori näytti kuitenkin aivan liian virkeältä, ja Anders päätyi antamaan sille vielä hieman ekstra rauhoittavaa. "Minkä painoinen tää on? Jaa, ei se mitään - kyllä se selviää.." Anders oli jutellut.
Kun Curioso oli viimein tarpeeksi pöllyissä, sain osakseni tasapainotella sen valtavan pään kanssa. Anders seisoi siinä, käsivarsi hevoseni suussa, jutellen mukavia. Hän selosti tapahtumia oriin suussa kuin urheilutoimittaja konsanaan (pikemminkin kuten hiihtoselostaja kuin jääkiekkoa selostava toimittaja), ja viimein pudotti verisen hampaan hevosen suusta. Se sattui tippumaan juuri kengälleni, ja nieleskelin kuuluvasti. Oksettaa.
05.19.2014 › Kaviopaise ja karsinalepoa
Curiosolla on ollut poikkeuksellisen huono syksy, ennen viime starttiaan se alkoi äkillisesti ontumaan. Ori vedettiin luonnollisesti viikonlopun kisoista, hieman lämpöä ja kohonnut kaviopulssi. Ei voi olla totta. Kaviopaise.
Ontuvasta Curiososta kuoriutui varsinainen reppana. Oikeasta takasesta irrotettiin kenkä, käänneltiin ja katseltiin. Aivan säteen vieressä oli pieni vekki, sieltä kai tulehdus oli alkanut. Onnettoman oriin jalka paketointiin hauteeseen, seuraavana päivänä kengittäjämme ja eläinlääkärimme kutsuttiin paikalle (kyllä, kun kyse on Curiososta, kutsumme koko lääkintäarsenaalin). Yhdessä tuumin tulehdus paikannettiin, puhkaistiin ja käärittiin uuteen hauteseen. Kengittäjä suositteli tervaakin. Oriparalle määrättiin karsinalepoa, se saisi kohta uudet popot ja vielä pohjalliset. En tiedä miten me tulemme selviämään hengissä tästäkään. Curioso on varmaan viimeinen hevonen joka soveltuu toipilaaksi.